A/N: Tämä ei ala manga/animehahmoilla, mutta heitä olisi tarkoitus saada myös tarinaan mukaan. Aloitustarina on siis Artemis Fowl: Kadonnut siirtokunta -jälkeen tapahtuvaa tarinaa. Ja aina vaan pahenee. XD

Luku 1.

"Hän ei pääse puhelimeen juuri nyt, koska hän nukkuu. Ei, anteeksi että en voi ikävä kyllä herättää häntä koska hän on melkoisen väsynyt. Kyllä, pyydän häntä soittamaan mahdollisimman pian. Kuulemiin." Butler laski puhelimen huokaisten kädestään. Sitten enää yksi puhelu. Butler valitsi Minevran numeron, mutta ennen kuin hän ehti soittaa, hän tuli ajatelleeksi Artemista..
 "Voisiko nuoriherra Artemis soittaa tämän itse?" hän kysyi ja virnisti.
"Toki" Artemis sanoi ja otti puhelimen. Mutta ennen puhelua sitä hän otti sormuksen sormestaan ja laittoi sen puhelinta vasten. Sormuksessa sattui olemaan keijujen omni-anturi, joka murtautui Butlerin kännykän kautta Minevran kännykkään. Sitten hän painoi soittonappia..
  
Minevran POV
 Minevra Paradizo istui tietokoneen ääressä, kun hänen puhelimensa alkoi soida. Hän katsoi sen näyttöä. Butler soittaa. Mutta se ei ollut kaikki. Soittoäänenä oli Bellinin Norma. Hän vastasi joka tapauksessa.
 "Onko jollakulla siinä päässä tekemistä tuon Norman kanssa?"
 "On. Minulla. Mieti missä olet kuullut." kuului vastaus, joskin tahallaan muunnellulla äänellä. Minerva mietti.
 "Onko sillä jotain tekemistä demonien kanssa… Artemis"
 "Taitaa olla", Artemis vastasi nyt jo omalla äänellään. "Miten menee?"
 "Nyt menee jo paremmin. Saat luvan kertoa minulle mitä teit siellä missä olit. Missä muuten olet?" Minerva kysyi selvästi iloisena Artemiksen soitosta.
 "Butlerilla, mutta lähden jo huomenna kotiin. Vanhemmat on varmaan huolissaan" vastasi Artemis, mutta jatkoi saman tien: "Mutta sinähän voisit varmaan tulla kylään. Saisit auttaa minua keksimään uskottavan peitetarinan. Kolme vuotta on pitkä aika."
 "Hyvä idea, yritän ehtiä sinne iltaan mennessä."
 "Millä?"
 "Yksityiskoneella, pösilö. Minulla on ollut aikaa hankkia."
 "Ai niin. Kolme vuotta, enkä ole kasvanut senttiäkään"
 "Sen siitä ajalla leikkimisestä saa, mitäs sotkeuduit demoneihin."
 "Olin kyllä pistänyt nokkani sinne minne ei pitäisi ennenkin. Eikö Butler ole kertonut?"
 "Ei. Minusta kyllä tuntuu, että se saattaisi olla kiva"
 "Kerron siitä sitten kun tulet"
 "Näkemiin"
 "Näkemiin" Minevra sulki puhelimen. Leveä hymy levisi hänen kasvoilleen. Sitten hän juoksi isänsä työhuoneeseen kuin pieni lapsi, kysyen: "Isä arvaa mitä?"
 "Mitä nyt, Minevra kultaseni?"
 "Artemis Fowl on palannut."
 
Artemiksen POV
 "Miten meni?" Butler kysyi.
 "Hän tulee illalla. Ja sitä paitsi vanhemmat kyselevät vähemmän kun mukana on tyttö. Tässä tapauksessa Minevra."
 "Jaa tyttöystävä" mutisi Butler.
 "Kuulin tuon!" Artemis mutisi ja avasi tietokoneen. Hän hakkeroi FBI:n sivuille ja etsi oman kansionsa. Siellä luki: 'Kadonnut, julistettu kuolleeksi.' Artemista melkeinpä suututti. Artemis laittoi omni-sormuksensa tietokoneen viereen ja alkoi järjestelmällisesti poistaa sivustosta kaikkia Artemis Fowlin katoamista koskevia asioita. Kun työ oli tehty, Artemis lähetti huvikseen sähköpostia:
 'Giovanni Zito. Olette varmaan pitkään luulleet minun kadonneen jäljettömiin. Niin ei todellisuudessa ole. Hyvää päivänjatkoa.
Teidän,
Artemis Fowl nuorempi'
 
 Angelinen POV
 Angeline Fowl oli äimänä. Butler oli sanonut heidän vanhimman poikansa palanneen. Voisiko se olla totta? Hän juoksi nopeasti alakertaan kertomaan asiasta miehelleen.
 "Butler soitti."
 "Niin, mitä asiaa hänellä oli?"
 "Hän sanoi että Artemis on palannut"
 Artemis Fowl vanhempi meni hiljaiseksi.
 "Oletko varma että hän sanoi niin?"
 "Olen. Hän sanoi että he tulevat huomenna." Angeline halasi miestään. "Eikä Butler yleensä valehtele näin vakavista asioista"
 "Sanoiko hän missä kunnossa Artemis on?"
 "Butler sanoi että hän on vain vähän ruhjeilla, mutta muuten aivan kunnossa. Jotain hämärää siinä on kyllä oltava, olla nyt poissa niin kauan..."
 "No, huomenna hän tulee kotiin, kysytään sitten häneltä itseltään. Mene sinä jo lepäämään, minä laitan kaksoset nukkumaan. Kun olet noin kamalan väsynytkin" sanoi hänen miehensä ja lähti hoitamaan Beckettiä ja Mylesiä nukkumaan.
 Angeline käveli väsyneenä yläkertaan makuuhuoneeseensa ja melkein kaatui sänkyynsä. Hän veti peiton korviinsa asti, mutta ei vaan saanut unta, sillä ajatteli vanhinta poikaansa. Kolme vuotta oli pitkä aika. Artemis oli jo julistettu kuolleeksi. Hänen pitäisi joskus kysyä, mihin kaikkeen se poika oikein oli sotkeutunut. Mutta Artemis vanhempi oli jo pyytänyt häntä menemään nukkumaan. Mutta kuitenkaan uni ei vain ottanut tullakseen, sillä rauhattomat ajatukset pitivät häntä valveilla.

Artemiksen POV
 Artemis istui television ääressä katsomassa uutisia, kun oveen koputettiin. Hän käveli ovelle ja avasi sen.
 "Vihdoinkin." sanoi Artemis ja hymyili. Minevra oli vielä kauniimpi kuin ennen.
 "Arvaa miten paljon olen kaivannut sinua!" huudahti Minerva ja Hyppäsi Artemiksen kaulaan."
 "Rauhallisesti nyt, en minä tästä kai enää minnekään pääse karkaamaan." sanoi Artemis ja katsoi Minervaa silmiin.
 "Sinun silmäsi! Mitä sille on tapahtunut?", kysyi Minevra hiukan oudoksuen.
 "Puhutaan mieluummin sisällä." sanoi Artemis ja veti tytön sisälle, pois sateesta.
 "Missä Butler on?"
 "Hän lähti kaupungille. Mikä antaakin meille juuri sopivasti aikaa puhua." Artemis istui nojatuoliin takan ääreen, ja Minerva istui häntä vastapäätä.
 "Kerro kaikki, alusta alkaen."
 "Tässä saattaa sitten mennä vähän aikaa, joten ota mukava asento äläkä keskeytä." sanoi Artemis ja aloitti kertomuksensa.

 Artemiksen päättäessä kertomuksensa Butler oli tullut jo takaisin, mutta Artemiksella oli vielä jotain sanottavaa: "Tiedän sinun olevan luotettava, joten katsopa tätä. Artemis heilautti kättään, ja siitä irtosi muutama taikakipinä.
 Minevra näytti tahallaan säikähtäneeltä. "Uusi temppu, eikö? Minua et sitten ainakaan mesmeroi.


A/N: Siinä on, vaikka tuo pätkä onkin kirjoitettu jo vähän aikaa sitten. Siitä oli vain hyvä aloittaa. Kommenttia!